Tein tämmöisen lyhyen hautajaisten tapaisen muistohetken Veronalan valmis perhe Capuloille. Ehkä se on vähän oudon tuntuinen, mutta Capula on yksi minun simssin lempiperheeni joten halusin tehdä tämmöisen muiston .-D

_________________________________________________________

 

 

Se oli synkkä ilta Veronalassa.  Yleensä niin vilkas katukin oli synkkä ja tyhjä. Synkkä oli illan tarkoituskin.

Myös joen ranta joka yleensä vilisi leikkiviä lapsia oli tyhjä ja synkkä. Samoin puistokatu jossa päivällä oli ollut niin valoisaa oli pelkän pimeyden peitossa.

 

Kaupungin rikkaimmaan perheen Capulan kartanossa ilta oli synkimmillään.

- Romeo sinun on mentävä, jos Kreivi huomaa sinut hän raivostuu, Julia sanoi murheellisena.

- Ymmärrän, teidänhän pitää pian laskea mummosi Kreivitär hautaan, Romea kuiskasi vakavana.

Julian oli valmistauduttava muisto tilaisuuteen. Katsellessaan uutta kampaustaa peilistä hän ei voinut olla purskahtamatta itkuun.

- Mummo miksi sinun piti jättää minut? Olit ainoa ihminen joka minusta koskaa huolehti, Julia itki.

Itku ei kuitenkaan auttanut. Tilanne oli mikä oli eikä siitä päästy pakenemalla.

Kreivi ja Tybalt istuivat synkkänä aulassa. Hermia oli vielä valmistautumassa, mutta miehet olivat jo valmiita.

 

- En halua tulla!, Julia yritti epätoivoisesti astessaan aulaan.

- Julia pieni tiedät, että se loukkaisi Kreivittären kunniaa jos emme kaikki saata häntä hautaansa, Kreivi sanoi synkkänä.

Julia oli ainoa hänen lapsen lapsi josta Kreivi saattoi olla ylpeä. Tosin hän ei tiennyt mitään Romeosta.

- Nouse ylös Tybalt!, hän komensi huomatessaan Hermian tulleen aulaan.

Kaikki lähtivät ulos synkkinä. Hermia ja Julia ottivat pihalle saateen varjot mukaan. Kreivi käveli hiljaa perässä.

Kreivi ei ollut halunnut virallisia hautajaisia vaan hän oli järjestänyt lapsen lapsilleen pienen muisto hetken. Ensimmäisen parempaan paikkaan Kreivittären hyvästeli itse Kreivi.

- Voi rakas eukkoni olisitpa vielä täällä, Kreivi suri. Tämä ei ollut hänen tapaistaan.

Julia ei halunnut tehdä sitä. Hän tiesi, että hän murtuisi. Seuraavaksi Kreivittären hyvästeli Hermia ja sitten Tybalt.

Julian astuessa haudan eteen hän hiljeni. Sitten hän viimein avasi suunsa ja sanoi:

- Mummo jos jonkin päivän voisin ottaa takaisin niin sen päivän jolloin kuolit, olisin halunnut viettää viime hetket vierelläsi.

Silloin hän purskahti sydäntäviiltävään itkuun.

Ja niin Kreivitär Capulan hauta laskettiin muiden hautojen joukkoon Capulan hautausmaalle.